Aloittaminen

Sanotaan, että aloittaminen on aina hankalaa. Valitettavasti tässäkin tapauksessa se pitää paikkansa. Häiden suunnittelu ja järjestäminen on aikaa ja rahaa vaativaa, eikä sen aloittaminenkaan mitään helppoa ole. On päätettävä yksinkertaisesti MISTÄ aloittaa.

Itse kirjoitin alussa paperille muutaman faktan, eli tosiasian:
- hääpäivä
- vihkikaupunki
- vihkimuoto
- vihkiaika
- vihkijä
- vierasmäärä

No hääpäivä on yleensä se helpoin juttu.
Vihkikaupunki oli meillä hiukan etsinnässä, sillä itse olen kotoisin Jyväskylästä ja mieheni Tampereelta. Asuimme kuitenkin tuohon aikaan Espoossa, joten varsinaisia vihkikaupunki kandidaatteja meillä oli kolme. Päätimme kuitenkin järjestää häät siinä kaupungissa, jossa olisi suurin osa sukulaisista ja tuttavista. Vietimme häitä siten Tampereella.

Vihkimuoto ei ollu meidän kohdalla mikään päätös, olemme molemmat evankelis-luterilaisia, joten kirkkohäät olivat mieleen. Jonkin verran kuitenkin tein taustatyötä ja sain selville, että meidän ei ole mikään pakko mennä naimisiin kirkossa, vaan mikäli pappi suostuu, hän voi vihkiä meidät missä vain Tampereella. Olisi ollut aika huisisa mennä Näsinneulaan! Ehkä huikan kornia...

Sama juttu on myös siviilivihkimisen suorittamisessa. Sitä ei tarvitse tehdä enää maistraatissa, vaan missä tahansa Suomen rajojen sisäpuolelle. Tapauskohtaisesti kuitenkin. Ennen kuin suunnitelmia lähtee toteuttamaan sen pidemmälle, on hyvä olla yhteydessä vihkijään ja kysyä sopiiko hänelle suorittaa vihkiminen muualla kuin kirkossa tai maistraatissa.

Olin kuitenkin jo pienestä pitäen haaveillut meneväni naimisiin kirkossa, joten sen enempää siitäkään emme keskustelleet.

Vihkiajan suhteen olimme yksimielisiä: aamupäivällä!! Miksikö?
Kirkossa ei ole ruuhkaa, ei ole liian lämmin, vieraat voivat lähteä kotimatkalle hyvissä ajoin... Syitä oli monia. Mutta minua itseäni kiehtoi brunssi häät. Molempien suvuissa oli paljon pieniä lapsia, joten varasimme hotellihuoneet jo perjantaista aina sunnuntaihin saakka. Tällä tavalla vieraatkin saivat "lomailla" lopun viikonlopusta.

Vihkijäksi valittiin mieheni rippipappi (minulle asia oli sama, kunhan joku vain vihki).

Maksimi vierasmääräksi laitoimme 150 henkeä. Sen yli emme kutsuisi. Tähän mennessä emme olleet kuitenkaan tehneet vieraslistaa, joten hiukan jännitti kun sitä aloimme seuraavana viikonloppuna käymään läpi.

Mutta tämä tältä erää, jatketaan taas huomenna!